Jännitävää on ollut seurata, minunkin lyhyen elämäni aikana, kuinka monia merkittäviä tutkimuksia on ollut, joita on hetken päästä kumottu ja on tullut parempia tilalle. Tästä hyvä esimerkki on terveellinen ruoka ja muut terveysvinkit. Näin tapahtuu paitsi tieteellisille tutkimuksille kuin myös meidän koko uskomusjärjestelmällemme. Se voi olla melko kivuliastakin toisinaan koska ihminen vastustaa monesti, erityisesti suuria muutoksia. Monet meistä kuitenkin, kuten minäkin, tarttuvat muutokseen ja menevät jopa ehkä Flown mukaan kohti kokonaisvaltaisempaa ja rakentavat elämänsä yhtä uudelleen alue alueelta sen näköiseksi, millaiseksi muutoksen haluaa viedä. Mutta on myös niitä, jotka monesti turvautuvat “suojelemaan” itsensä muutokselta kaikin keinoin.
Eräs viisas henkilö kuvaili muutosta lauseella, joka jäi mieleeni: “Siinä muuttuu kaikki ja entiseen tapaan olla, ajatella, kokea, ei ole paluuta. Mieli yrittää luoda uusia systeemejä samalla kaavalla, mutta kun kaavat ja työkalutkin menee vaihtoon.”
Somen käytön yleistyminen ja eri sukupolvien sisäinen ja välinen tiedon jakamisen helppous lisää datan trafiikkia ja saatamme altistua kaikenlaiselle informaatiolle päivän mittaan. Osa voi olla hyödyllistä ja osa taas ei niinkään, se riippuu meistä miten me luokittelemme sen ja kuinka hyödynnämme omaa lähdekriittisyyttä. Some paitsi helpottaa tiedon jakamisen, se myös laskee kynnyksen kommentoida ja jakaa mielipiteitään kirjoituksesta, jonka kuvittelisin olevan myös hyvä asia, koska silloin saa nopeammin vastakaikua omalle kirjoitukselleen ja jopa suoraa palautetta. Toisaalta matala kynnys kommentoida erilaisia julkaisuja saattaa madaltaa kynnyksen myös jakaa negatiivisia ja asiattomia palautteita. Tällöin julkaisijalle jää tehtäväksi poimia "oikeanlainen" kritiikki, joka auttaa hänen kehitystään. Kritiikki on aina kommentoijan oma subjektiivinen kokemus asiasta, johon vaikuttaa monet tekijät ja monesti selittämättömätkin asiat.
Bloggaajana itsekin kohtaan tätä, vaikka postaankin suuremmaksi osaksi positiivisia, hyvinvointiin pyrkiviä voimasanoja. Joskus yksinkertaisesti jopa “voi hyvin ja elä onnellisesti” saattaa provosoida jotakin henkilöä. Toisaalta jos joku onnistuu sanoillaan provosoimaan, kannattaa pysähtyä hetkeksi kysymään itseltään miksi, koska me luomme oman todellisuutemme ja jos jokainen “väärin” ilmaistu sana provosoi, oma todellisuus voi muuttua melko haasteelliseksi.
Joskus parasta on kun tekstin julkaisija ei mene mukaan tällaiseen "palautteen antotilaisuuteen", joka ei tuota tulosta päinvastoin kaikki mitä sanoo tuntuu vain pahentavan tilannetta. Silloin kannattaa miettiä palautteen annon motiivia: onko se korjoittajan taitojen kehittäminen vai omien näkemyksien puolustaminen ja jollain tavalla jääräpäisyys ja vastakkainasettelu, joita koen pitkälti muutosvastarintana, joka nousee tärkeämmäksi kuin myötätunto toista ihmistä kohtaan.
Tällainen tilanne on hyvä esimerkki siitä miksi meillä on ääriliikkeitä: me rakennamme matkan varrella uskomuksia siitä, miltä maailman tulee näyttää, tuntua, maistua, yms ja olemme valmiita turvautumaan äärimmäisiin keinoihin pitämään se sellaisena, koska mikä tahansa tästä poikkeavaa ei kuulu omaan todellisuuteen. Silloin maailman hienoimmatkin asiat voivat muuttua konfliktin syyksi tai seurauksiksi.
Minkälaisista uskomuksista pidät kynsin ja hampain ja olet EHKÄ valmis turvautumaan äärimmäisiin keinoihin ja jopa toisen jyräämiseen puolustaaksesi omaa näkemystäsi?
Kommentit
Lähetä kommentti