Leijona 2018!

Raskaus Ja Synnytys

Raskaus voi tuntua ja näyttää toisen päällä paremmalta. Oma raskaus voi olla hyvinkin erilaista kuin elokuvissa, joissa päähenkilö juoksee, hyppii, nukkuu täydet yöunet ja nauttii raskaudestaa ja rakkaiden ihmisten läheisyydestä. Sellainen kuvitelma raskaudesta saattaa johtaa harhaan ja lopulta pettymykseen, jos oma raskaus on täysin vastakohta. Elokuvissa esiintyy myös toinen ääripää, joka luo kauhukuvitelman raskaudesta, kun päähenkilön lapsivedet menee yhtäkkiä oudossa paikassa ja hän juoksee sairaalaan kirkuen, ihmiset ympäriltä pyörtyilee ja kaikki on yhtä kaaosta. En tiedä muista, mutta tuollainen esimerkki raskaudesta ja synnytyksestä lisäsi minun pelkoa.

Minun raskaus oli erilainen kuin minun ystävien ja minun äidin , joka halusi neuvoa minua joka välissä. Toisten neuvot- toisinaan myös neuvolan neuvot - eivät päteneet minun raskauden kohdalla.

Raskauden ensimmäisinä kuukausina mieheni päätti viedä minua Pariisiin kysyäkseen minua vaimokseen Eiffel tornissa. Pysyin hereillä väsymyksestä huolimatta sen verran, että pääsin Eiffel tornille asti, mutta kun mieheni polvistui kysymään olin niin unen pöpperössä, etten tajunnut mitä hän teki. Hänen piti toistaa kysymys ja hoputtaa minua vastaamaan, sillä ilmeisesti oli kerääntynyt porukkaa seuraamaan tilannetta. Tämän jälkeen menimme katsomaan Moulin Rouge -esitystä. Taistelin väsymystä vastaan, mutta lopulta nukahdin enkä muista esityksestä juuri mitään. Jälkikäteen paljastin miehelleni, että olin nukkunut koko esityksen ja herännyt aina vain suosion osoituksiin sekä taputuksiin.

Vietin noin kolme kuukautta eli esimmäisen neljänneksen raskaudesta nukahdellen missä milloinkin jopa kesken lauseen. Ihmiset aina hämmästelivät miten pystyin väsymään niin nopeasti, kun hetki aikaisemmin olin äänessä ja virkeänä.

Seuraava vaihe oli parempi raskaudessa, mutta ei rakkaudessa. Vihasin minun miestä, vaikka hetki sitten olin suostunut hänen vaimokseen ja meillä oli kaikki HYVIN. Aloin ärtymään herkästi ja suuttumaan pienistäkin asioista ja kun ero oli lähellä itkin ja pyysin anteeksi. Toinen vaihe raskaudesta oli myrskyisä. Kroppa alkoi muuttumaan näkyvämmin ja välillä mietin että odotinko yhtä vai kahta vauvaa, sillä mahan koosta päätelleen siihen mahtui kaksi vauvaa ainakin. Jotkut olivat jopa niin tunteettomia, kylmiä ja uskalsivat huomauttaa mahasta tai tulla hieromaan minun isoa mahaani.

Lihoin paljon, mutta paino ei huolestuttanut minua sillä tiesin, että laihdun sen helposti raskauden jälkeen viimeistään. Sitä paitsi minulla oli muita huolenaiheita kuin paino. Minä huolehdin siitä kuka sanoi mitäkin ja millä äänen sävyllä tai minkälaisella katseella. Ylitulkitsin ja luin ajatuksia jatkuvasti. Minusta tuli myös selvännäkijä, terapeutti ja potentiaalinen rikollinen, kunnes kiitos maailmankaikkeuden se vaihe loppui ja alkoi vieläkin mielenkiintoisempi vaihe - äidillisyys ja pesänrakentamisvietti. Ostin vauvalleni kankaita ja aloin itse ompelemaan hänelle peittoja ja lakanoita. Järjestin kaapit ja loput tavaroista. Aloin OIKEASTI odottamaan vauvaani. Vähän liiankin innokkaana, sillä epäilin monta kertaa synnytyksen alkaneen mutta olikin väärä hälytys. Väärien hälytysten takia jopa vauva mahassani pudisti päätään ja huolestui entisestään äitinsä älykkyysosamäärästä. Viimeinen vaihe oli mielenkiintoinen myös siksi, että mahan koosta ja jopa lantioin koosta huolimatta tunsin itseni seksuaalisesti halutuksi ja halukkaaksi. Olin kokoajan mieheni kimpussa. Olin kuin satakiloinen himokas strippari, joka ei tuntenut häpeää.

Raskauden ensimmäistä kolmannetta lukuunottamatta minä urheilin ja liikuin hyvin aktiivisesti. Zumbasin, tanssin kaikenlaista ja joogasin -loppuvaiheessa enemmän synnytysjoogaa eli synnytyskanavia avaava jooga, joka myös helpottaa synnytyskanavien avautumisesta aiheutuvia kipuja.

Tässä kaksi aivan maintota steadyhealth.com:in tekemää viedota.

Uskon oikeasti, että nämä harjoitukset, kävely, seksi ja jumppapallo ovat auttaneet minua niin loppuvaiheen kivuissa kuin synnytyksessä, joten suosittelen kokeilemaan. Minun synnytys kesti 6 tuntia ja oli kivulias varsinkin kun kipulääkkeiden vaikutus oli loppunut. Kuitenkin saatuani oman enkelini syliini unohdin kaiken ja tuijotin minun mahan pikkuasukkia, joka oli sielä 10 kuukautta. Sen pieni koko ja ihmeelliset yksityiskohdat lumoavat niin, että kaikki muu unohtuu. Olin valmis lähtemään kotiin heti synnytyksen jälkeen, mutta ensisynnyttäjänä ja raskausajandiabeteksen takia jäimme vielä kolmeksi päiväksi.

Lähdin sairaalasta ei yhden ihmeen kanssa vaan kahden. Näet minulla on beta thalasemia ja hemoglobiiniarvoni ovat koko nuoren ikäni olleet matalat. Jopa niin matalat kuin 70 kun taas terveellä ihmisellä on noin 117-155. Ennen kotiutumista sairaalasta pyysin sairaanhoitajaa tarkistamaan minun hemoglobiini arvoja. Aamupalan jälkeen näin sairaanhoitajan uudestaan käytävällä ja hän kertoi sellaisen arvon, jota en ollut odottanut laisinkaan. Luku oli 129. Menin shokkiin ja mieheni innoissaan ravisteli minua "olet parantunut". En tiedä mitä tapahtui tai miten mutta hemoglobiiniarvojen kanssa ei ole ollut enää ongelmia synnytyksen jälkeen. Taudin kuitenkin oli tarkoitus olla geneettinen, jolle ei ole keksitty parannuskeinoja.

Kerron sinulle lisää mitä muita ihmeitä minun pikkuinen on tuonut minun elämääni.

Mutta muista raskaus ja sen tuomat muutokset ovat uutta paitsi sinulle mutta myös sinun miehelle. Tukekaa toinen toisianne ja siirtäkää muutot, avioliitot ja muita isoja päätöksiä jopa vuodella synnytyksen jälkeen. Jos on mahdollista ottaa vapaata töistä, ottakaa ja käyttäkää kaikki vapaat ja viettäkää aikaa yhdessä. Hormonit tasaantuvat aikanaan ja niin myös arkeen sekä vauvaan tottuu puolin ja toisin. Lopulta arki rullaa yhdessä perheenä, joka on vahvempi kuin koskaan, perheenä joka on selviytynyt vaikeuksista yhdessä. Kunhan muistat että jokainen synnytys on yksilöllinen kokemus. Jokainen raskaus, jokainen nainen ja jokainen lapsi on oma ainutlaatuinen luomuksensa. Toisten kokemukset ovat toisten ja sinä luot omasi. Uskalla kirjoittaa oma tarinasi.